Barf-ruokavalio

Barf (bones and raw food) on australialaisen eläinlääkäri Ian Billinghurstin kehittämä ruokavalio. Se perustuu koiraeläinten luontaiseen ravintoon. Ravinnon perustana ovat raa’at luut, liha ja sisäelimet, merikala, kananmunat ja kasvis-/hedelmäsose. Kasvissoseen takoitus on "matkia" saaliseläinten mahalaukun sisältöä. Ravinnosta tulisi lihaisten luiden osuus olla 60-70%. Loppuosa muodostuu vaihtelevasti kasvissoseesta, lihasta, kalasta ja kananmunista. Lisäksi nykyaikaisen ravintotietämyksen mukaan lisätään tiettyjä vitamiineja, jotka suojaavat mm. ympäristömme saasteiden haittavaikutuksilta.

Koira on luonnostaan sekaravinnon syöjä. Käytännössä se voi syödä lähes mitä tahansa, myös ulosteita ja pilaantunutta ruokaa, kuten raatoja. Koira tarvitsee ehdottomasti raakaravintoa voidakseen hyvin. Kypsentäminen tuhoaa vitamiineja ja koiralle välttämättömät entsyymit ja bakteerit, jotka pitävät suoliston kunnossa. Luonnollinen ruokavalio vahvistaa koiran immuunijärjestelmää suojaten tartuntataudeilta ja muilta terveysongelmilta.

Koiran suolisto on hyvin lyhyt. Jotta ravintoaineet ehtisivät imeytyä kunnolla, tulee ravinnon olla hitaasti sulavaa. Hiilihydraatit (kasvikset, hedelmät, viljat) imeytyvät nopeasti, joten liian hiilihydraattipitoinen ruoka etenee nopeasti ruuansulatuskanavassa ja tarvittavat ravintoaineet eivät ehdi imeytyä. Liha ja luut sulavat hitaasti, joten ravinnon tulee pääasiassa koostua niistä.

Luista parhaiten sulavia ja parhaimman ravintokoostumuksen sisältäviä ovat broilerin siivet. Niissä on lihaa ja luuta suhteessa 50:50, mikä on kaikkein ihanteellisin suhde. Luista koira saa kaiken tarvittavan kalsiumin ja fosforin oikeassa suhteessa. Mitään keinotekoisia mineraalilisiä ei tarvita. Sisäelimiä koira tarvitsee saadakseen entsyymejä.

Kananmunat sisältävät mm. runsaasti B-vitamiineja ja niitä olisikin hyvä antaa noin kaksi kertaa viikossa. Kananmuna annetaan kokonaisena, myös kuoret mukana. Kuoret ovat mitä parhain luonnollisen kalsiumin lähde.

Ruokinnasta

Mitään tarkkaa ruokintaohjetta ei Barfissa ole. Ruuan määrä riippuu täysin yksilöstä ja sen ravinnon tarpeesta. Koiran ei tarvitse saada kaikkia ravintoaineita päivittäin. Riittää, että se saa ne noin viikon sisällä.

Oleellista on muistaa luiden osuus: 60-70% ruuasta tulisi olla syötäviä luita. Ne voivat olla mm. broilerin siipiä, naudan rustoja, häränhäntiä, sian luita. Broilerin siivet sulavat parhaiten, sian luut huonoiten, joten niitä ei kannata antaa aivan aloittelijalle. En tiedä yhtään koiraa, joka olisi reagoinut broilerin siiville.

Joskus koira, varsinkin alkuaikoina, voi oksentaa syötyään luita. Sitä ei pidä säikähtää. Liian nopea ahmiminen voi aiheuttaa oksentamisen. Yleensä koira syökin oksentamansa luunpalaset uudestaan. Raaka luu ei ole koiralle vaarallista, vaikka niin kuulee väitettävän. Jos näin olisi, olisivat luonnossa elävät koiraeläimet kuolleet jo aikapäiviä sitten. Kypsä luu sen sijaan on vaarallista. Luuaines kovettuu kypsentäessä ja voi rikkoa sulamattomana suoliston seiniä.

Koiralla on hampaat nimenomaan luun syömistä varten. Luuaines jauhautuu helposti koiran suussa. Samalla hampaat puhdistuvat eikä hammaskiveä pääse niin helposti syntymään. Luiden syömiseen liittyy myös henkinen puoli; koira rauhoittuu syödessä. Syöminen muodostaa ison osan koiran elämän perustarpeista.

Ravintolisät

Periaatteessa hyvin suunnitellun Barf-ravinnon pitäisi taata koiralle kaikki tarvittavat vitamiinit ja mineraalit. Valitettavasti ravintomme ei tänä päivänä enää välttämättä sisällä tarpeellisia määriä ravintoaineita.

Maaperä on köyhtynyt tehoviljelyn ansiosta, eivätkä kasvit sisällä läheskään niin paljoa ravintoaineita kuin ennen.

Hedelmät tuodaan ulkomailta raakoina ja kypsennetään keinovalossa. Esimerkiksi C-vitamiini säilyy kypsässä appelsiinissa vain muutamia päiviä. Kun ostamme appelsiinin kaupasta, ei siinä käytännössä ole lainkaan C-vitamiinia jäljellä.

Teuraseläimet saavat ravintoköyhää ruokaa ja se vaikuttaa myös lihan laatuun ja ravintoarvoihin. Onnellisia ovat ne koirat, jotka saavat paljon riistanlihaa ja luita.

Aina kannattaa myös suosia luomutuotteita. Itse annan aina kananmunat luomumunina. Niiden ravintoarvo on huomattavasti tehomunia parempi. Billinghurst suosittelee annettavaksi koiralle lisäravinteina C-vitamiinia, B-vitamiinia ja E-vitamiinia. Myös merilevä hivenaineena on hyvä lisä. Ainakin talviaikoina myös kalanmaksaöljyn lisäämien ajoittain ruokaan on suositeltavaa. Kesällä koira saa D-vitamiinia auringonvalosta, mutta talvella pimeän aikaan D-vitamiinin saanti on heikkoa.

  1. C-vitamiini - vesiliukoinen
    C-vitamiini toimii antioksidanttina – se suojaa muita vitamiineja ja estää solun vahingoittumista. C-vitamiini vaikuttaa myös ihoon, luustoon, niveliin ja verisuoniin. Sillä on monia tehtäviä immuunisysteemissä. Se on hyvin herkästi tuhoutuva. Mm. mustaherukat, sitrushedelmät, ruusunmarja ja idut ovat hyviä C-vitamiinin lähteitä.
  2. B-vitamiinit - vesiliukoisia
    B-vitamiineja tarvitaan mm. solun kemiallisissa toiminnoissa, veren muodostuksessa, rasvojen aineenvaihdunnassa. Ne vaikuttavat aivoihin, hermostoon, suolistoon ja ihoon. B5-vitamiini yhdessä C-vitamiinin kanssa käynnistää kehon oman kortisolituotannon. B-vitamiineja saa hyvin lihasta, kalasta ja munan keltuaisesta.
  3. E-vitamiini- rasvaliukoinen
    E-vitamiini on tärkeä antioksidantti. Se suojelee A-, C-, ja D-vitamiineja ja rasvoja hapettumiselta. Sillä on suotuisa vaikutus sydämeen ja verisuonistoon. Se ennaltaehkäisee syövältä. E-vitamiini vaikuttaa hedelmällisyyteen. Sitä saa mm. kylmäpuristetusta vehnänalkioöljystä, kananmunan keltuaisesta. E-vitamiini tuhoutuu helposti keittämisestä tai pakastamisesta. Myös ympäristön saasteet kuluttavat E-vitamiinia.
  4. D-vitamiini - rasvaliukoinen
    D-vitamiini auttaa kalkin ja fosfaatin imeytymistä luustoon ja on tarpeellinen kilpirauhasen toiminnalle. Se auttaa A-vitamiinia imeytymään ja vaikuttaa hermoston toimintaan. Sitä saa munan keltuaisesta ja rasvaisesta kalasta, erityisesti kalan maksasta. Ihossa muodostuu auringonvalon ansiosta D-vitamiinia.
  5. A-vitamiini – rasvaliukoinen
    A-vitamiini on ihovitamiini ja vaikuttaa myös luustoon, limakalvoihin ja silmiin. Se on tärkeä antioksidantti ja tukee immuunisysteemiä (estää mm. syövän kehittymistä). A-vitamiini puhdistaa maksaa ympäristösaasteista. Sitä saa maksasta, kalanmaksaöljystä, kananmunan keltuaisesta, sekä keltaisista, punaisista ja tummanvihreistä vihanneksista. D-, C-, ja E-vitamiinit suojelevat A-vitamiinia. Sinkki on tarpeellista, jotta maksa vapauttaa A-vitamiinia.

Lisäravinteet koiran ruuassa

B-vitamiinin lisääminen terveen koiran ruokavalioon on mielestäni turhaa. Sen sijaan tiineenä oleva narttu hyötyy B-monivitamiinivalmisteen lisäämisestä ravintoon. Samoin hyötyy sairas koira, erityisesti antibioottikuurin yhteydessä. Antibiootit vaikuttavat vahingollisesti B- vitamiiniin. Tulehdustilanteissa tulee huolehtia erityisesti B5-vitamiinin saannista yhdessä C-vitamiinin kanssa (kehon oma kortisolituontanto).

C-vitamiinin lisäämisen tarpeellisuudesta on monia mielipiteitä. Otaksutaan, että koira pystyy itse valmistamaan tarvitsemansa C-vitamiinin. Toiset taas suosittelevat suurienkin C-vitamiinimäärien lisäämistä. Itse uskon C-vitamiinin lisäämisen tarpellisuuteen stressaavissa elämäntilanteissa. C-vitamiini on stressivitamiini. Stressitilanteita koirille ovat mm. suurin kasvuvaihe (4-7kk iässä), kova treenaminen, tiineysaika ja sairastamistilanteet.

Ylimääräisen C-vitamiinin lisäämisestä ei ole haittaa, kunhan kyseessä on luonnonmukainen vitamiini. Sama pätee muihinkin vitamiineihin. Synteettiset vitamiinit eivät imeydy kunnolla, eivätkä toimi luontaisten vitamiinien tavoin antioksidantteina kehossa. Suuret määrät synteettisiä vitamiineja rasittavat munuaisia.

E-vitamiinia saa helpoiten antamalla koiralla päivittäin kylmäpuristettua vehnänalkioöljyä ja pari kertaa viikossa kanamunan. Tiineelle nartulle voi antaa lisänä luontaista E-vitamiinia. Se ennaltaehkäisee keskenmenoja ja vaikuttaa pentujen hyvään kuntoon ja kasvuun. Jos koira syö paljon kalaa, kannattaa E-vitamiina lisätä. Se estää kalan rasvoja härskiintymästä.

D-vitamiinin koira saa auringonvalosta ja talvella kalanmaksaöljystä.

A-vitamiinin saannin voi turvata antamalla koiralle kerran viikossa raakaa maksaa. Esimerkiksi kerrynterrierin kokoiselle koiralle riittää n. 100-200 g maksaa viikossa.

Hyvä luontainen hivenainelisä on merilevä, esimerkiksi Solid Goldin Seameal.

Suosittelen lämpimästi Aloe Vera-mehun lisäämistä päivittäin koiran ruokaan. Se sisältää itsessään yli 75-tunnettua ravintoainetta ja ennen kaikkea se edistää ruuan ravintoaineiden imeytymistä. Siitä koira saa elintärkeitä vitaaliaineita. Suoliston hyvä kunto on koko terveyden perusta. Aloe Vera vaikuttaa epiteelikudokseen ja tukee immuunisysteemiä.

Ravintoon on hyvä lisätä hyvälaatuisia rasvahappoja. Itse käytän kylmäpuristettua pellavansiemenöljyä tai vehnänalkioöljyä ja talvella kalanmaksaöljyä. Vehnänalkioöljyssä on itsessään mukana E-vitamiinia, joten jos koira saa sitä, ei tarvitse lisätä erikseen E-vitamiinia. Lisäksi on olemassa vehnänalkio-pellavansiemenöljyä, joka on erinomainen vaihtoehto. Oikeat rasvahapot ovat välttämättömyys mm. sukusolujen toiminnalle.

Kasvissose

Soseen tulisi koostua pääasiassa kaikesta vihreästä, kuten salaatista, parsakaalista, kesäkurpitsasta, kurkusta, pinaatista ja kaalista. Joukkoon voi lisätä myös porkkanaa, kukkakaalia ja valkosipulia. Lisäksi joukkoon voi laittaa marjoja ja hedelmiä - mitä milloinkin on saatavilla.

Oleellista soseessa on, että kasvisten solurakenne saadaan rikki. Parhaiten se onnistuu mehulingolla tai lihamyllyllä. Pelkkä raastaminen ei riitä. Liian karkea kasvisaines ei imeydy.

Jos mehulinkoa tai lihamyllyä ei ole käytettävissä, voi pienempiä määriä tehdä kyllä raastamalla ainekset mahdollisimman hienoksi ja laittamalla raaste pakastimeen. Pakastaminen rikkoo solukkoa tehokkaasti. Pidemmän päälle raastaminen on kylläkin työlästä. Mehulingolla saa tehtyä nopeasti sosetta isoja määriä pakkaseen valmiiksi. Sose kannattaa annostella annosrasioihin - helppoa ja vaivatonta.

Esimerkki aikuisen koiran ravinnosta

Aamulla kasvissosetta, johon sotkettuna raakaa lihaa (kalkkunaa, lammasta, possua, nautaa...) tai kalaa. Kalaa on hyvä antaa kerran viikossa (ei pienille pennuille!). Joukkoon voi sotkea raa’an kananmunan esim. kaksi kertaa viikossa. Sisäelimiä 3 - 4 kertaa viikossa. Kerran viikossa broilerin maksaa ja vaihtelevasti sydäntä, kieltä, broilerin kivipiiroja, munuaista, joskus haimaa. Myös naudan mahalaukku on hyvää ja edullista.

Kasvissoseen määrästä ei ole tarkkoja suosituksia. Sitä ei tarvitse antaa paljoa. Itse annan omille koirilleni (painoltaan kukin n. 15kg) noin 3 rkl/vrk. Välillä on päivä, jolloin koirat eivät saa sosetta lainkaan.

Aamuruokaan lisään kullekin koiralle yhden ruokalusikallisen Aloe Veraa ja rasvahapot. Agilitykaudella annan lisäksi C-vitamiinia päivittäin. Merilevää koirat saavat noin kolme kertaa viikossa.

Illalla annan luut. Itse käytän lähinnä broilerin siipiä. Koirat syövät siivet nopeasti, joten ei tarvitse vahtia luiden syömistä. Välillä ne herkuttelevat häränhännillä. Kukin koira saa 3-5 siipeä/vrk.

Jotkut antavat koirilleen myös hapatettuja maitotuotteita, kuten kermaviiliä tai piimää. Itse en maitotuotteita käytä. Mielestäni ne eivät kuulu aikuisen koiran (kuten ei myöskään aikuisen ihmisen) luonnolliseen ravintoon. Maitotuotteita voi toki halutessaan antaa, mutta silloin kannattaa seurata tarkkaan etteivät esimerkiksi korvat ala töhnimään.

Koira hyötyy silloin tällöin pidetystä paastopäivästä. Ei luonnossakaan ole ravintoa saatavilla joka päivä. Toiset pitävät paastopäivän kerran viikossa. Monet koirat jopa paastoavat itse. Kerran tai kaksi kuussa pidettävä paasto riittää ihan hyvin. Pentua ei tietenkään paastoteta.

Barf-ravinnon etuja

Miksi ei kuivamuonaa?

Ihminen ei koskaan pysty keinotekoisesti matkimaan "luonnonravinnon" ravintosisältöä. Vaikka papanoihin olisikin saatu teoriassa juuri täsmälleen oikeat ravinteet (mikä on käytännössä täysin mahdotonta), ei kukaan tiedä kuinka paljon ja missä suhteessä nämä keinotekoiset ravinteet imeytyvät koirassa. Nykypäivän koirien melkoiset kasvuhäiriöt ja sairastamiset eivät todellakaan puolusta kuivamuonien terveellisyyttä. Kuivamuonat perustuvat pitkälle viljapohjaiseen ruokintaan. Viljat ovat kuitenkin täysin vieras ravinto koiraeläimille ja siten ne eivät monille sovi. Esimerkiksi kovin suositeltu riisi aiheuttaa useille koirille suuria oireita.

Koira (kuten ihminenkin!) tarvitsee hyvälaatuisia rasvahappoja. Kuumentaminen saa rasvahapot hapettumaan ja ne muuttuvat karsinogeenisiksi eli syöpää aiheuttaviksi. Rasvahapot eivät säily kauan hyvinä. Kuivamuonissa olevat rasvahapot ovat siis jo valmiiksi hapettuneita, eli kaikkea muuta kuin terveellisiä.

Mitä ikinä kuivamuonapussin kyljessä lukeekaan, et koskaan tiedä mitä ne oikeasti sisältävät. Kuivamuonista (myös ns. hyvälaatuisista) on löytynyt suuria määriä esimerkiksi kasvintorjuntaineiden jäämiä ja hormoneja. Voi vain kuvitella, mitä nämä vierasaineet saavat koiran kehossa aikaan. Tulokset kyllä näkyvät. On tiinehtimisongelmia, valeraskauksia, ihottumia, anaalirauhasongelmia, syöpiä...

Kuivamuona on kuollutta ruokaa. Kypsentäminen tuhoaa kaikki entsyymit, joita koiran ruuansulatuselimistö tarvitsee.

Eläinruokabisneksessä liikkuu valtavat rahat. Ihmiset on markkinoitu uskomaan kuivamuonien erinomaisuuteen. Se on helppo ja edullinen tapa ruokkia. Ei tarvitse itse miettiä mitään. "Ravintoekspertit" ovat tutkineet ja miettineet kaiken valmiiksi. Koko ajatus kuitenkin kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Vaikka alkuperäiset raaka-aineet olisivat kuinka erinomaisia tahansa, ne eivät ole sitä enää kypsennettynä.

Kuivamuonan syöttämistä voisi verrata siihen, että ihminen eläisi pelkillä valmismikrotuotteilla. Ihminen tarvitsee päivittäin noin ½ kg käsittelemättömiä kasviksia ja hedelmiä, jotta solut saisivat tarvittavat ravintoaineet. Vastaavasti koira tarvitsee raakaa lihaa ja luita.

Koirien ruokinta ei todellakaan ole mitään salatiedettä. Koirat kestävät hyvin pienet ja vähän suuremmatkin ruokintavirheet. Onhan siitä todisteena se, että monet koirat näyttävät selviävän suhteellisen hyvin jopa valmisruuilla. Kun pitäydytään raakaruokinnassa, ei vakavia virheitä pääse syntymään.

Ulkomailla on koiria kasvatettu Barfilla jo monia vuosia loistavin tuloksin. Suomestakin alkaa löytyä jo kahden sukupolven takaisia Barf-koiria. Koirat ovat kehittyneet hyvin, turkit kiiltävät ja ennen kaikkea koirat ovat terveempiä verrattuna teollisella ruualla kasvatettuihin. Lonkkatulokset ovat erinomaisia.

Monelle ongelmaiselle koiralle Barfiin siirtyminen on ollut "se viimeinen vaihtoehto". Kaikkea on jo ennen sitä kokeiltu. Takana voi olla useita lääkekuureja, erikoiskuivamuonien kokeiluja jne. Barf-ravinto on parantanut koiran vaivat. Valeraskaudet ovat loppuneet, ihottumat parantuneet ja turvotukset hävinneet.

Jokainen tekee itse päätöksen koiransa ruokinnasta. Kaikkihan me haluamme tarjota parasta ystävillemme. Kannattaa kuitenkin ottaa itse selvää asioista, eikä ajautua kaupallisuuden vietäväksi.

Lähteitä ja lisätietoja

[1] BARFSuomi -sähköpostilista. http://groups.yahoo.com/group/BARFSuomi/. [17.2.2002]
[2] Ian Billinghurst, Give Your Dog A Bone, 1993
[3] Ian Billinghurst, Grow Your Pups With Bones: The BARF Programme For Breedin Healthy Dogs And Eliminating Skeletal Disease, 1998
[4] Lew Olson, Fresh Food Diets for Dogs, B-Naturals February 2003 Newsletter